tiistai 31. elokuuta 2010

perjantai 27. elokuuta 2010

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Mika Waltarin Palmu ei palaa

Yhtenä teatteritoiveena on ollut tehdä teatteridramatisointi Mika Waltarin komisario Palmu -romaanien pohjalta. Ei siis elokuvien.

Valitettavasti (mutta kunnioitettavasti) Waltarin teoksiin ei saa koskea, näin ilmoitti asiaa selvittänyt Suomen näytelmäkirjailijaliitto.

No, se siitä. Tiedä miten W suhtautuisi asiaan, jos eläisi tämän päivän kirjallisuusmyllerryksen keskellä.

maanantai 23. elokuuta 2010

Kirjailija muuttaa tekstejään

Joskus on pakko päivitää vanhoja tekstejä. Alkuperäinen Etanan synnytys -sanoituksen ensimmäinen säkeistö meni näin:

Minä pysyn kaukana sinusta
jotta sinä voit lähestyä minua
ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes törmäävät
ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes törmäävät

Päivitetyssä versiossa viimeinen säkeet ovat menneet näin:

ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes törmäävät
ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes murhaavat

Toivottavasti joskus voi vaihtaa empaattisemman säkeen loppuun.

perjantai 20. elokuuta 2010

Ehkä blogi näkyy taivaassa ja helvetissäkin

Kirjailijoita ikääntyy ja sairastuu. Moni on jättänyt maallisen vaelluksen. Me täällä asiaa mietimme.

Säilytän sähköpostissani Jarkko Laineen viestiä, jonka hän lähetti puolisen vuotta ennen kuolemaansa. En raaski deletoida.

Joskus olen lyyrisesti tunnustelut, voisinko vastata siihen nyt. En ole keksinyt osoitetta.

Julkaisisin viestin täällä, jos ei sisältäisi niin yksityistä materiaalia. Ehkä jos copypastaisin tänne, voisi samalla testata, luetaanko manan majoilla blogeja!

Kesä taitaa kääntyä syksyyn.

tiistai 17. elokuuta 2010

Mitä on realityteatteri?

Jokapäiväistä teatteria. Sitä mitä harjoitamme työrooleissamme tai muissa arjen rooleissa. Sitä mitä näkee, jos vain katsoo ja mitä kuulee, kun pitää korvat sopivassa hörössä.

Myös itse teatterin tekeminen on melkoista realityä. Kun on ohjannut harrastajateatteria 14 vuotta, siinä tulee eteen monenlaista säväyttävää elämystä.

Teatterin ja kodin välisiä kilometrejä on kertynyt ohjausaikana yhteensä reilut 80.000. Siis kaksi kertaa maapallon ympäri.

Jules Verne teki matkan paljon nopeammin kuin minä. Enkä minä ole vielä läheskään perillä matkalla ihmismielen sisään.

Teatterin viime kesän muisteloihin pääset klikkamalla kieppihyppykuvaa.

tiistai 10. elokuuta 2010

Kieppi Kaputt, kirjailijaelämä jatkuu

Juhani Kieppi (1994-2010) oli salanimi eli pseudonyymi, jolla kirjoitin runoja, novelleja ja näytelmiä. Kävi kuten arvasin: Kieppi alkoi paljastua yhä suuremmalle joukolle. HS paljasti jo 2006, että moisennimistä henkilöä ei ole Suomen maassa (eikä siten todennäköisesti muuallakaan). Lopullinen käry kävi juhannusviikon 2010 Karjalaisessa.

Teeren jätöksestä alkunsa saanut Kieppi hyppäsi todennäköisesti ikuiseen surmaan 8.8.2010. Tämä tapahtui Polvijärven Kinahmossa, teatteriestradilla, jossa hänen salarakas-trilogiansa esitettiin. Trilogian näki 8.600 katsojaa. Yleisö tykkäsi, kriitikot enimmäkseen räksyttivät, kuten tapana on.

Tämä blogi ei syntynyt Kiepin tuhkasta, vaan on pitemmän pohdinnan tulos. Olen sinnitellyt sosiaalisen median ulkopuolella jo riittämiin.

Tulen kommentoimaan blogissa ajan ilmiöitä ja pohtimaan taiteilijan asemaa. Siis pitkälti samaa, mitä kirjoissani.

Tervetuloa!