2011, AURINKOINEN VUOSI?

Kuvan planeetta kiipesi taivaalle ja sokaisi silmät.

Vaivatta se ei kuitenkaan noussut, vaan joutui valaisemaan ensin tämänkin rakennuksen:

Ken tunnistaa miljöön, saa kommentistaan palkinnoksi valitsemansa kirjan tuotannostani.

Palaan tuloksiin tutkisteltuani kyseistä planeettaa tarkemmin, tammikuun puolivälissä.

Joulukuu

Seison ikkunan ääressä.
- 30 ja tuulen viri.
Naarmuinen hanki kimaltaa.

Kohta katkeaa kuusen kaula
ja 2010 korahtelee kitkerään loppuunsa.

Uusi vuosi tyrkyllä kuin pommi.

Kaksi näköalaa

Toisesta en ottanut kuvaa, mutta sitä voi käydä pimeän aikaan katsomassa Helsingin jouluvalokoristekaduilla ja Espan puistossa, jonka kunnioitettavan ikäiset puut on kiedottu valoköynnöksin. Iso Eikka ei ole sentään saanut Lucia-kynttelikköä päähänsä, mutta kesäiset lokkiklöntit lämmittävät paljasta päälakea.

Alla oleva on viimeinen matkamuisto Istanbulista, koska uudet seikkailut koputtavat ovella. Mitähän kaikkea pyörteinen Bosborin salmi kätkee syövereihinsä?

Kuvassa on salmella sijaitseva näköalatorni. Matka torniin oli keikkuinen, mutta ehdottomasti kymmenen liiran arvoinen (= 5 euroa = 30 markkaa, jos muistaa sellaisen valuutan näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä).

Amfi on cool

Miniatyyripuistossa törmäsin myös tähän amfiteatteriin, jonka luonnollisen koon testasin vuonna 1996.

Tuuli melkoisesti, mutta sää oli parikymmentä astetta plussalla.

Ihmisen kokoinen teatteri!

Takana ihmeellisiä matkoja, tämä huimimpia

Istanbulissa on hauska miniatyyripuisto, jossa saa Topkapin palatsinkin mahtumaan yhteen kuvaan. Puistossa on tärkeimmät Turkin nähtävyydet Pamukkalen keitaasta ja amfiteatterista alkaen.

Tarkempaa matkakertomusta tulee, kunhan tosi ja taru löytävät sopivan synteesin.

Siihen voi mennä kaksi minuuttia tai kaksi vuotta.

Marraskuu

Olen varras

työn liekki mua

nuolee, loimuaa.

Kirjailijan lakko

Se ei näkyisi missään, paitsi ehkä kirjailijan itsensä päässä ja sitä kautta lähiympäristössä.

Tietysti mikäli kirjailijat olisivat lakossa vaikkapa 40 vuotta, se näkyisi kielen kuihtumisena ja kulttuurin kapenemisena.

Ajatuksin siivin voi lentää ympäristöyställisemmin kuin nekin koneet, jotka pöllyttelisivät taivaalla ilman nyt lakkoilevaa huoltohenkilökuntaa.

Lentäjätkin olivat niin solidaarisia, etteivät menneet lakkoon kesken lennon, vaan ennalta sovittuna ajankohtana. Puhumattakaan, että olisivat marssineet ulos työpaikaltaan ohjaamosta.

Jos joku on voittanut lakolla joskus jotain, ilmoittautukoon!

Talvi, millaisena tulet?

Auringonkukalle oli tulla ennenaikainen kuolema.

Sunnuntaina lumet sulivat. Kukka heräsi henkiin,
eikä sillä näytä olevan kiirettä kuihtua pois.

Vielä se noutaja tulee!

Ja uusi kukka ensi kesänä.

Ja tänään on 13.13.1313

10.10.2010 on takana. Edessä ovat:

- 11.11.2011.
- 12.12.2012.

1900-luku on jo kaukainen, vaikka vasta eilistä. Monesti tuntuu, että on 13.13.1313 ja olen onneton ritari, jolta lyödään pian pää poikki.

Onneksi, kirjailijan mielikuvituksella, ritarin voi herättää henkiin useamman kerran.

Vuonna 1313 näillä seuduin oli hyvin ihmisvapaata meinikiä. Muutamat laatokankarjalaiset tulivat tutustumaan erämaihin, josko täällä olisi mukava elellä.

Siitäpä se sitten alkoi vilkastua: Pähkinäsaaren rauha, Iljan perustama Kuhasalon luostari, kaskimaat ja Karjalan mäntyyn pään kopsuttelu.

Oi aikoja, oi tapoja.

Lokakuu

Lumisade hiutaloi
katseesi teräväksi

olet villapaita

saanko vähän nyppiä
talvisuojaa.

Lukisitko e-kirjan?

Nyt se on alkanut: kustantajat tekevät sopimuksia kirjailijoittensa kanssa e-kirjoista.

Lukijana ei tulisi heti mieleen hankkia e-kirjaa. Voi olla, että tämä johtaa pian uusiin sensaatiokirjoihin. Niillä on helppo rahastaa tyyliin "tämä kirja on pakko lukea, koska siinä on SUURIA PALJASTUKSIA". Nopeimmat saavat e-kirjana!

Onneksi huijauksellakin on rajansa, ja painettua kirjallisuutta löytyy ainakin vielä kirjastosta.

Sinällään muodolla ei niin väliä, sisältö ratkaisee. e-kirjan kohdalla on vaara, että muoto ohjaa sisältöä entistä enemmän ei-taiteellisille vesille.

Syyspäivän tasaus

Aurinko tarjoa punaa taivaalle
pilvi väistää tämän kerran.

A SWOT of an artistic person

Strenghts: holy-seeing, improvising, mental capacity

Weaknesses: sensibility, vulnerability, too much with himself

Opportunities: succeeding, regeneration, happiness

Threats: drugs, hopeless affairs, bad economy

Taiteellisen henkilön SWOT (VHMU)

Vahvuudet: hahmotuskyky, improvisaatio, henkinen pääoma

Heikkoudet: herkkyys, haavoittuvuus, sokeus omalle tekemiselle

Mahdollisuudet: onnistuminen, uusiutuminen, onnellisuus

Uhat: päihteet, parisuhteessa epäonnistuminen, talouskurimus

Kirjailijan unet

Kirjailijan unet ovat kuten kenen tahansa. Kun työ on valmis, kirjailija nukkuu yönsä hyvin.

Mutta ei nyt ole! Syksyn pimeät yöt vaativat ajattelemista. Nuku siinä sitten.

Herääminen on tärkeämpää kuin nukahtaminen.

Kirjallisuus ansaitsee tapahtumansa

Kirjamessut ja -tapahtumat lähestyvät. Kansaa liikkuu, osa vieroksuus tapahtumien kaupallisuutta.

Kirjailijalle kaikki tilaisuudet, joissa kirjoista puhutaan, ovat aika tärkeitä.

Joensuun kirjallisuustapahtuman otsikkona on näköjään "Minä". Helsingissä se voisi olla "Eurot vilahtelevat kirjailijan ohi" ja Turussa "Kirjailijoi täält ja tualt ja kovast soppaa".

Jos kirjallisuustapahtuma järjestettäisiin Ahvenanmaalla, siellä voisi olla nyt parhaat samppanjat!

Syyskuu

*
Yhä syvempi
on taas puolukan kohme
jäähtyvä himo.
*

Elokuu

Kuu heilautti
kylmään aamuun.

Yö on kepeää unta
kuoleman rinnalla.

Mika Waltarin Palmu ei palaa

Yhtenä teatteritoiveena on ollut tehdä teatteridramatisointi Mika Waltarin komisario Palmu -romaanien pohjalta. Ei siis elokuvien.

Valitettavasti (mutta kunnioitettavasti) Waltarin teoksiin ei saa koskea, näin ilmoitti asiaa selvittänyt Suomen näytelmäkirjailijaliitto.

No, se siitä. Tiedä miten W suhtautuisi asiaan, jos eläisi tämän päivän kirjallisuusmyllerryksen keskellä.

Kirjailija muuttaa tekstejään

Joskus on pakko päivitää vanhoja tekstejä. Alkuperäinen Etanan synnytys -sanoituksen ensimmäinen säkeistö meni näin:

Minä pysyn kaukana sinusta
jotta sinä voit lähestyä minua
ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes törmäävät
ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes törmäävät

Päivitetyssä versiossa viimeinen säkeet ovat menneet näin:

ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes törmäävät
ihmiset nojaavat toisiinsa kunnes murhaavat

Toivottavasti joskus voi vaihtaa empaattisemman säkeen loppuun.

Ehkä blogi näkyy taivaassa ja helvetissäkin

Kirjailijoita ikääntyy ja sairastuu. Moni on jättänyt maallisen vaelluksen. Me täällä asiaa mietimme.

Säilytän sähköpostissani Jarkko Laineen viestiä, jonka hän lähetti puolisen vuotta ennen kuolemaansa. En raaski deletoida.

Joskus olen lyyrisesti tunnustelut, voisinko vastata siihen nyt. En ole keksinyt osoitetta.

Julkaisisin viestin täällä, jos ei sisältäisi niin yksityistä materiaalia. Ehkä jos copypastaisin tänne, voisi samalla testata, luetaanko manan majoilla blogeja!

Kesä taitaa kääntyä syksyyn.

Mitä on realityteatteri?

Jokapäiväistä teatteria. Sitä mitä harjoitamme työrooleissamme tai muissa arjen rooleissa. Sitä mitä näkee, jos vain katsoo ja mitä kuulee, kun pitää korvat sopivassa hörössä.

Myös itse teatterin tekeminen on melkoista realityä. Kun on ohjannut harrastajateatteria 14 vuotta, siinä tulee eteen monenlaista säväyttävää elämystä.

Teatterin ja kodin välisiä kilometrejä on kertynyt ohjausaikana yhteensä reilut 80.000. Siis kaksi kertaa maapallon ympäri.

Jules Verne teki matkan paljon nopeammin kuin minä. Enkä minä ole vielä läheskään perillä matkalla ihmismielen sisään.

Teatterin viime kesän muisteloihin pääset klikkamalla kieppihyppykuvaa.

Kieppi Kaputt, kirjailijaelämä jatkuu

Juhani Kieppi (1994-2010) oli salanimi eli pseudonyymi, jolla kirjoitin runoja, novelleja ja näytelmiä. Kävi kuten arvasin: Kieppi alkoi paljastua yhä suuremmalle joukolle. HS paljasti jo 2006, että moisennimistä henkilöä ei ole Suomen maassa (eikä siten todennäköisesti muuallakaan). Lopullinen käry kävi juhannusviikon 2010 Karjalaisessa.

Teeren jätöksestä alkunsa saanut Kieppi hyppäsi todennäköisesti ikuiseen surmaan 8.8.2010. Tämä tapahtui Polvijärven Kinahmossa, teatteriestradilla, jossa hänen salarakas-trilogiansa esitettiin. Trilogian näki 8.600 katsojaa. Yleisö tykkäsi, kriitikot enimmäkseen räksyttivät, kuten tapana on.

Tämä blogi ei syntynyt Kiepin tuhkasta, vaan on pitemmän pohdinnan tulos. Olen sinnitellyt sosiaalisen median ulkopuolella jo riittämiin.

Tulen kommentoimaan blogissa ajan ilmiöitä ja pohtimaan taiteilijan asemaa. Siis pitkälti samaa, mitä kirjoissani.

Tervetuloa!